Luennot
Sivukartta
Sanasto
|
Analoginen vs. digitaalinen tiedonsiirto
Analogisessa siirrossa signaali vastaa arvoiltaan suoraan dataa, joka siirretään.
Digitaalisesssa siirrossa tehdään ensin analogia-digitaali (eli AD) -muunnos (käsitellään
seuraavalla sivulla tarkemmin) ja varsinainen signaali siis koostuu dataa kuvaavista
numeerisista arvoista. Tällä menettelyllä mahdollistetaan pienempi häiriötodennäköisyys
(virhe signaalissa ei automaattisesti merkitse virhettä signaalin tietosisällössä)
ja parempi virheenkorjaus.
Analogisen tiedonsiirron ominaisuuksia
- Signaali vaimenee ja vääristyy siirrettäessä
- Signaalia vahvistettaessa vahvistetaan myös häiriötä
- Vääristymiä voidaan korjata hyvin rajoitetusti, koska
häiriötä ei voida erottaa varsinaisesta signaalista
Digitaalisen tiedonsiirron ominaisuuksia
- Osa informaatiosta kadotetaan ensin tehtävässä analogia-digitaalimuunnoksessa.
- Signaali vääristyy ja vaimenee, mutta se voidaan regeneroida eli uusia toistimissa.
- Useimmat vääristymät voidaan korjata, koska signaalilla on vain harvoja sallittuja
arvoja.
Yleisesti ottaen digitaalinen tiedonsiirto ja -tallennus vaativat analogista monimutkaisemman
laitteiston, mikä viivytti aikoinaan niiden käyttöönottoa. Nykyinen elektroniikan ja mikropiirien
kehittyneisyys kuitenkin takaavat digitaalisen siirron kannattavuuden.
Muunnettaessa dataa analogisesta digitaaliseksi (analogia-digitaali eli AD -muunnos)
hukataan tietoisesti dataa. Tämä kannattaa, kun mitoitetaan virhe tarvittavan tarkkuustason
ulkopuolelle. (Esimerkiksi sopivalla näytteenottotaajuuden ja kvantisointitasojen lukumäärän
valinnalla.) Tällöin päästään analogista siirtoa huomattavasti parempaan virheensietokykyyn
varsinaisessa siirrossa.
|